Su-rul-li-sil-LE

Kuuntelen tässä mainion Es-yhtyeen levyä Kaikkeuden kauneus ja käsittämättömyys. Levyn ensimmäinen biisi on nimeltään "Surullisille, onnettomille". Siinä nuori nainen laulaa vahvasti kaiutettuna otsikon mukaista värssyä. Muuten hieno - mutta minua ainakin riipoo, että hän laulaa "su-rul-li-sil-LE, on-net-to-mil-LE" ja vielä kiekaisee nasaalisti lopussa niin kuin nuoret naiset kuulemma nykyään tekevät. Siinä menee biisin hiukan gregoriaanista tunnelmaa tavoitteleva ote aivan pieleen. Harmi. Seuraava biisi, hiukan Truffautin elokuviin viittaavan kuuloinen "Pehmeä iho" on jo parempi.